Ylikulku  lähenee

Kiitokset kaikille kommentoijille ja vihjeiden antajille!

Tässä on oletettu, että lukija hallitsee turvallisen havaitsemisen sekä auringon kuvauksen perusasiat ja on esim. kuvannut menestyksellä auringonpimennystä tai Merkuriuksen ylikulkua.

Tapahtuma on nykyiselle harrastajapolvelle ainutkertainen. Seuraavalla kerralla (2012) ylikulku alkaa auringon ollessa (eteläisen Suomen alueella) horisontin alapuolella. Ainoastaan loppuvaiheet ovat silloin nähtävissä.

Kuvasitpa filmille tai digille

• Selvitä hyvissä ajoin auringon sijainti taivaalla ylikulun kestäessä. Valitse mahdollisuuksien mukaan paikka, josta voit seurata koko monituntisen ylikulun samasta pisteestä.
• Katso myös jalustalle tukeva sijainti. Tuulelta suojattu paikka edistää terävien kuvien saamista. Aseta jalusta vaakasuoraan. Ekvatoriaalinen jalusta helpottaa kuvakoosteiden tekoa. Hyvälaatuisella kino- tai videopäällä on helpompaa saada aurinko kohdistumaan yhdenmukaisesti ruudulle. Kuulaniveltä käytettäessä kameraa kohdistettaessa tapahtuu helposti kameran kiertymistä, joka haittaa suuresti kuvien yhtenäistä jälkikäsittelyä. Ekvatoriaalista jalustaa käytettäesä auringon akselin kiertymistä ei tapahdu.
• Kuvaaminen tapahtuu yleensä hyvin pitkillä polttoväleillä. Tällöin jalustan maksimaalinen tukevuus on tarpeen. Kiristä mahdolliset jalustan löysät ruuvit ja liitokset. Tarkista jalustan, kameran ja kaukoputken liitospinnat.
• Tukevoita tarvittaessa jalustaa lisäpainolla, joka voi olla vaikka narulla kiinnitetty painava esine.
• Harjoittele tarkentamista ja tee optiikkaan vaikkapa apuasteikko. Pitkillä putkilla tarkennuspiste muuttuu yleensä havaittavasti putken lämpötilan muuttuessa.
• Ota koekuvia ja määritä oikea valotus. Auringon kirkkain keskiosa ei saa palaa puhki. Lievä alivalotus ei vielä tuhoa kuvaa.

Muista

• Ole varovainen. Tarkista suodattimen kunto ja paikallaan pysyminen ennen kuvauksen alkua.
• Älä suuntaa digikameraakaan aurinkoa kohti ilman asianmukaista suodatinta.
• Muista peittää myös etsimen optiikka.

Suodattimista

Aurinko ja optiset instrumentit muodostavat yhdistelmän, joka vaatii huolellisuutta ja erityistä varovaisuutta. Liiallinen säteily pitää vaimentaa turvalliselle tasolle. Silmälle näkymätön ultravioletti ja infrapunainen säteily pitää myös poistaa systeemistä, jonka läpi myös katsotaan. 

Tiivistä kaukoputki valotiiviiksi.Vähäinenkin pääpeilin takaa tahi avoimesta ruuvinreiästä tuleva hajavalo heikentää kuvan kontrastia.

Teknofokuksen myymä AstroSolar -aurinkokalvo on turvallinen lähtökohta kuvaukseen ja katseluun.

Riittävän tummat hitsauslasit tarjoavat myös katseluun kelvollisen suojan. Kuvauskäyttöä rajoittaa hitsaulasien rajallinen optinen laatu.

Valotetut ja tummaksi kehitetyt hopeapohjaiset mustavalkofilmit ovat myös käyttökelpoisia, erityisesti harvinaistuvat röntgen- ja graafiset filmit.

Valoa voi myös vaimentaa osaksi käyttämällä heijastuksia peilittämättömästä lasista. Ongelmana on hajaheijastukset ja lisävaimennuksen tarve. Peilikaukoputki aluminoimattomalla optiikalla on sinällään mainio lähtökohta aurinkohavaintoihin.

Älä käytä tummaksi kehitettyä värifilmiä. Se päästää melkein esteettä läpi infrapunasäteilyä.

Älä käytä ristikkäin olevia polarisaatiosuodattimia. Nekin läpäisevät infrapunaista, sillä tavalliset polarisaattorit eivät polarisoi juurikaan infrapuna-alueella. Korkeintaan voit käyttää polarisaattoria lasipintojen heijastuksiin perustuvassa systeemissä vähäiseen hienosäätöön.

Älä käytä tietokonelevykkeitä. Nekin läpäisevät infrapunaista.

Älä käytä noettua lasia. Senkin läpäisy kasvaa pidemmillä aallonpituuksilla.

Kuvaus digille

• Useimmissa digikameroissa on kello. Laita se aikaan ja selvitä kellon käynnin tarkkuus.
• Selvitä tarkentaminen. Joillakin digipokkareilla pääsee parhaaseen tulokseen lukitsemalla tarkennus äärettömään ja tarkentamalla okulaarin läpi katsomalla. Joillakin kameroilla taas kamera osaa tarkentaa lähes oikein silmälle tarkennettuun kuvaan. Paras vaihtoehto on riippuvainen kaukoputkesta, okulaarista,  kamerasta ja käyttäjän silmästä. Selvitä asia hyvissä ajoin.
• Koekuvaa etukäteen! Selvitä kameran kiinnitys. Koekuvaa systemaattisesti muuttaen mm. herkkyyden, valotusajan, pakkaustavan ja väritasapainon asetuksia.
• Kuvaa käyttäen vitkalaukaisinta tai kaukolaukaisinta.
• Katso myös onnistuneiden koekuvien tiedostokokoa. Se auttaa kuvaussuunnitelman laatimisessa.
• Vältä kaikkia mahdollisia AUTO-asetuksia, joita kamerassa on. Yhtenäisillä valotusarvoilla kuvattu aineisto antaa kiitollisimman lähtökohdan jälkikäsittelylle.
• Valitse hitain herkkyysasetus, jolla olet saanut kelvollisia koekuvia.
• Väri-informaatio on aurinkoa kuvattaessa vähäinen. Käytä asetusta, jolla saat parhaan näköiset koekuvat. Kameran valkotasapainon asetuksilla voi jossain määrin yrittää kompensoida esim. valoa vaimentavan suodattimen aikaansaamaa perussävyä. Kuvankäsittelyllä voi kuvan värimaailman korjata omaan silmään sopivaksi. Älä kuitenkaan käytä AUTO-asetusta.
• Käytä vähäisintä mahdollista terävöintiä kuvaustilanteessa. Se pienentää tiedostokokoa. Voit tarvittaessa terävöittää kuvia jälkikäsittelyllä.
• Venuksen ilmakehän ja mustan pisaran näkyminen ovat mielenkiintoisia piirteitä. Kuvan terävöinnin käyttö luultavasti on tuhoisaa moisten asioiden kriittiselle selvittämiselle.
• Auringon pintakirkkaus ei muutu ylikulun aikana. Jos ilmakehä ja kamerasi sallii, niin kuvaa koko sessio käyttäen samaa ja harjoiteltua valotusta.
• Valitse kuvakoko ja pakkausaste käytettävissä olevien muistiresurssien puitteissa. Mieti nämä asiat etukäteen.
• Laadi ennalta koko kuvaussuunnitelma käytössä olevan kaluston ja muistitilan pohjalta. Dokumentoi työskentelysi.
• Lataa akut.

Yleensä:

- Harjoittele etukäteen kamerakokoonpanollasi.
- Aiotko käyttää enempää kuin kahta kameraa? Onko sinulla enemmän kuin kaksi kättä?
Kontaktivaihe on hyvin lyhyt ja sen kuvaamisessa voi tulla kiire.
Ylikulun jatkuessa aikaa on sään salliessa tuntikaupalla.
- Tiedätkö  mistä  näkymätön Venus ilmestyy Auringon kiekon päälle?
Toimiiko mahdollinen seuranta?
Mitä teet kun se sekoaa ennen ensimmäistä kontaktia?
- Kuvaa toisen kontaktin jälkiestä mustapisara-ilmiötä ja koko ylikulun ajan mahdollisesti näkyvää Venuksen kaasukehää  - saattaa onnistuakkin, jos keli on hetkittäin hyvä.
- Mikäli mahdollista kytke kaikki kalusto seinäsähköön.
- Kontakteja voi ajoittaa erittäin tarkoilla Maser-kelloilla, jos satut olemaan töissä Metsähovissa kun taas muille suosittelen GPS-laitetta. Roportit voi lähettää kuuplan@ursa.fi ja http://www.vt-2004.org/
- Näetkö pienen mustan sillan yhdistävän suodattimen tummentavan taivaan ja Venuksen kun katsot tätä kuvaa kauempaa?

Koko ylikulku kestää 6 tuntia, joten kuvan kyllä ehtii näpätä ja 1-2 sekä 3-4 kontaktien väli on 20 minuuttia.

Filmille:

- Varmista vielä toiseen kertaan: filmi on ladattu ja se kulkee virittäessäsi kameraa, mahdolliset paristot ovat uusia - et ehkä ehdi kauppaan enää. Ota pari koekuvaa.
- Kontaktit jäävät kuvaamatta, jos joudut välillä lataamaan uutta filmiä.

Digikuvaus:

- Laske montako kuvaa mahtuu muistikorteillesi ja suunnittele sessiosi sen mukaan.
- Alusta muistikortit ennen alkua.
- Siirrä kuvia välillä muille taltioille, jotta loppuhuipennuskin mahtuu.

Video:

- Aseta videokamera omalle jalustalleen ja varmista että se nauhoittaa.
- Nauhaa ei tarvitse säästää, laita päälle jo ajoissa.

Kuvia Merkuriuksen ylikulusta:
http://www.ursa.fi/~koski/solarsys/20030507.html

Pimennyksen kulku Suomessa:
http://www.ursa.fi/venus/

Jos on umpipilvistä, näkyy ylikulku netiss :
http://www.vt-2004.org/central/

Jorma Koski
--
http://www.iki.fi/jorma.t.koski/

Esimerkki auringon pinnan kuvauksesta ja kuvan yksinkertaisesta käsittelystä

Venuksen kulmaläpimitta on lähes viisinkertainen (n. 58 kulmasekuntia) Merkuriukseen verraten.