Tämän sivun sisältö

Tällä sivulla on kokeiluja digitaalikamera Canon G1:n kohinasta.

Koejärjestely 1 kohina ja lämpö

Tässä kokeessa otin kaksi kuvasarjaa kameran pisimmällä manuaaliasetuksien valotusajalla (8 sekuntia). Kuvat olivat valotiiviissä laatikossa otettuja pimeäkenttäkuvia, jolloin ainoa kuvainformaatio tulee kennon virheistä ja kohinasta.

Ensimmäisessä kuvasarjassa kamera oli ennen kuvausta kauniina kesäpäivänä (6.7.2001) mustassa kameralaukussa henkilöauton istuimella auringonpaisteessa. Kameran kanssa samassa laukussa oleva digitaalinen lämpömittari osoitti kuvauksen alkaessa yli 55 asteen lämpötilaa. Otin kameran tarjoamilla herkkyysasetuksilla kahdeksan sekunnin valotukset. Lämpötilaa mittaamalla voin otaksua kameran lämpötilan olleen kuvauksen aikana n. 52 astetta.

Viileämmät kuvat otin vastaavasti pari tuntia jääkaapissa olleella kameralla. Tämän tapahtuman kuvauslämpötilaksi mittasin 10 astetta. Kaikki kuvat tallennettiin jpeg-formaatissa.

Corelin Photo-Paintilla katsoin kunkin kuvan histogrammin, jotka esitetty alla.

kylmä 10 astetta	kuuma 52 astetta
10 astetta - ISO 50	52 astetta - ISO 50
10 astetta - ISO 100	52 astetta - ISO 100
10 astetta - ISO 200	52 astetta - ISO 200
10 astetta - ISO 400	52 astetta - ISO 400

Havaintoja ja opetuksia

Koetulosten mukaan lämmin kamera  kohisee kylmää enemmän, mikä kokeen tekijälle olikin aiemman tiedon valossa odotettavissa oleva asiantila. Teoriassa ccd:n lämpökohina kaksinkertaistuu lämpötilan noustessa n. 7 astetta.

Suorittamalla ylläolevia mittauksia laajemmin sekä huolellisemmin ja yhdistämällä tuloksia G1:n dynamiikkaan, on periaatteessa mahdollista selvittää varsin tarkoin kameran terminen olemus, johon kohinanpoisto tuo omat piirteensä. Tarkoin kalibroidun kameran pimeäkuvia voi myös käyttää lämpötilan määrittämiseen, joskin asiaan on olemassa helpompia keinoja.

Kameraa ei ole syytä säilyttää kauniina päivänä mustassa kameralaukussa umpinaisessa henkilöautossa auringonpaisteessa, koska laukun sisällä saattaa lämpötila nousta jopa yli 70 asteen. Tarkoituksenmukaisempaa on ottaa kameravarustus ulkoilemaan, laittaa se varjoisaan tilaan tahi käyttää avoautoa.

Pitkiä valotusaikoja käytettäessä on kuuman kameran kuva 200 ja 400 ISO:n herkkyysasetuksilla erityisen kohinainen, mikä avaa joitakin mahdollisuuksia luovan kuvauksen saralla. 

Koejärjestely 2

Tässä kokeessa otin kullakin herkkyysasetuksella kuvan valottaen kahdeksan sekuntia kameralla, joka oli normaalissa ulkoiluttamislämpötilassa. Eri otoksien valotuksellinen balanssi säädettiin aukkoa muuttamalla. Kuvattaessa käytetty erittäin tummaa harmaasuodatinta. Kuviin cropattu 600x300 pikselin alue. 

50 ISO

100 ISO

200 ISO

400 ISO

Havaintoja ja opetuksia

Kohina kasvaa voimakkaasti suuremmilla herkkyysasetyksilla. Parhaaseen tulokseen pääsee pitkillä valotusajoilla käyttämällä hidasta herkkyysasetusta, valottamalla tarkasti ja tukemalla kamera huolellisesti.