Jos kaukoputkessa on liian pieni apupeili, se ei pysty heijastamaan kaikkea pääpeilistä tulevaa valoa kuvatasolle. Jos apupeili on taas liian suuri, peittää se tarpeettoman suuren osan pääpeilistä. Myös diffraktiokuva huononee, mistä on eniten haittaa planeetta- ja Kuuhavainnoissa.

Mikä on optimikoko?

Lasketaan ensin minimikoko, ts. se koko, joka antaa täyden valon kuvakentän keskipisteeseen. Olkoon pääpeilin halkaisija D, sen polttoväli F ja apupeilin etäisyys kuvatasosta S. Tällöin apupeilin pikkuakselin d pitää olla vähintään

d = (S x D)/F

Esim. halk. 15 cm:n peilille, jonka polttoväli on 120 cm ja etäisyys apupeilistä kuvatasolle 16 cm, saadaan:

d = (16 x 15)/120

Laskemalla saadaan d:n arvoksi 2 cm, joka on pienin kaiken valon kuvan keskipisteeseen keräävän apupeilin pikkuakseli.

Mikäli apupeilin koko lasketaan näin, alkaa kuvan kirkkaus pienentyä kuvakentän keskustan ulkopuolella. Tämä on tietysti harmillista pintakohteiden havaitsijalle ja valokuvaajalle. Jos halutaan halkaisijaltaan tietyn suuruinen täysin valaistu näkökenttä, on apupeilin pikkuakselin kokoa lisättävä likimain samalla määrällä.

Esimerkkikaukoputkeen sopii hyvin pikkuakseliltaan 35 mm:n apupeili, jolla saa yleiskäyttöön hyvin riittävän halk. 15 mm:n täysinvalaistun kuvakentän. Apupeilin tarkka mitta ei käytännössä ole kuitenkaan erityisen kriittinen. Esimerkkiputkessa voisi menestyksellä käyttää 30 tai 40 mm:n apupeliä ilman, että havaitsija huomaa kuvassa mitään merkittävää eroa.

Kaavaa soveltamalla huomataan, että yleensä aukkosuhteeltaan tavanomaisen kaukoputken apupeilin pikkuakseli on 1/6 - 1/4 pääpeilin halkaisijasta.