Okulaarit

• Kaukoputken suurennus on objektiivin polttoväli jaettuna okulaarin polttovälillä.
• Lähtöpupilli on objektiivin halkaisija jaettuna suurennuksella.

Ensimmäiseksi okulaariksi kannattaa valita sellainen, jolla lähtöpupilli on n. 3 mm. Käytännössä yleensä polttoväliltään 15 - 20 mm. Tällaisella yleisokulaarilla on varsin iso näkökenttä ja terävä kuva.

Järkevä maksimisuurennus on peilin halkaisija milleissä, linssiputkella hieman enemmän. Maksimisuurennuksen hyödyntäminen onnistuu vain hyvällä säällä ja tukevan jalustan avulla. Pienen suurennuksen käyttäminen helpottaa kohteiden löytymistä ja mahdollistaa laajojen kohteiden katselun. Minimisuurennuksella silmän pupillin ja kaukoputken lähtöpupillin koko on sama.

Hyvän kaukoputkipeilin kanssa ei ole järkevää käyttää kehnoa okulaaria. Parista laadukkaasta okulaarista on enemmän iloa kuin pussillisesta huonoja. Yhdelläkin okulaarilla pääsee hyvin katsomaan taivaan kohteita.

Hyvin pidetty okulaari palvelee käyttäjäänsä jopa vuosikymmeniä.

Okulaarien suojaksi kannattaa niille rakentaa säilytyskotelo. Harrastuksen syventyessä okulaarilaatikosta löytyy useasti barlow ja erilaisia okulaarisuodattimia, joilla voi laajenta havaintojen kohdevalikoimaa.

Plössl on 1800 -luvun puolelta peräisin oleva neljälinssinen okulaarirakenne, joka on nykyisin yleisesti käytössä. Okulaari on saanut nimen kehittäjänsä Georg Simon Plößl (1794-1868), mukaan.

Okulaarin kuvatason paikka Okulaarilla katsotaan kaukoputken objektiivin luomaa kuvaa. Kuva on tarkka kun objektiivin ja okulaarin polttopisteet yhtyvät. Okulaarin polttopiste (= kuvataso) on yleensä okulaariholkin sisällä. Useimmilla keskipolttovälisillä okulaareilla sen kuvataso on kutakuinkin etusormen osoittamassa paikassa, noin 5 mm okulaarin kaulasta alaspäin. Usein okulaareissa on okulaariholkin sisällä kuvatason kohdalla jonkinlainen rengas, joka toimii kentän rajoittimena