Kittauksen tarkoitus

Keskeinen syy kitattujen linssielementtien yleiseen käyttöön oli 1900-luvun puoliväliin asti heijastuksista johtuvien valohäviöiden välttäminen. Lasiin osuvasta valosta nimittäin heijastuu, lasin taitekertoimesta riippuen, runsaat 4 %. Tämä heijastuva valo aiheuttaa valokuvausobjektiivissä muista linsseistä ja runkorakenteista edelleen heijastuessaan hajavaloa, joka filmille päästessään heikentää kuvan laatua. Lisäksi valon häviäminen teki mahdottomaksi lisätä ilmaan rajoittuvien linssipintojen määrää linssien suunnittelulle suotavalla tavalla.

Kittaamalla linssit optisesti yhteen voidaan niiden rajapinnassa tapahtuva heijastushäviö pienentää tyypillisesti prosentin murto-osaan.

Lisäetuna on myös se, että kitattavien pintojen viimeistelyvaatimukset ovat tavanomaisia linssipintoja vähäisempiä.

Objektiivien kokoonpanossa oli myös edullista käyttää yhteenkitattuja linssipaketteja irtolinssien ja niiden vaatimien soviterakenteiden asemesta.

Dagor -tyyppinen objektiivi, jossa kuusi linssiä, mutta vain neljä ilma/lasipintaa. Heijastuksista johtuva valohäviö on noin 20 %. Kuudesta irtolinssistä koostuva systeemi läpäisisi vain puolet valosta.

Kittauksen rajoituksia

Kittaus oli aiemmin käsityönä tehtävä toimenpide, joka vaati useita tarkkuutta edellyttäviä työvaiheita. Usein optisesti kitattavilla linsseillä on huomattavasti toisistaan poikkeava lämpölaajenemiskerroin, mikä rajoittaa mahdollisuutta kitata mielivaltaisen isoja pintoja toisiinsa. Maksimihalkaisija kitattaville linsseille on yleensä 8-10 cm.

Kittauksen materiaalit, työtavat ja purkaminen

Muinoin linssit kitattiin yhteen kanadabalsamilla, joka on havupuun pihkasta jalostettua tavaraa. Kitattaessa lämmitetylle linssille laitetaan pisara balsamia ja toisella linssillä puristetaan notkistuva balsami muutaman tuhannesosamillimetrin paksuiseksi kerrokseksi. Tämän jälkeen linssipaketti asetetaan sitä tarkoin paikallaan pitävässä pitimessä uuniin, jossa balsami usean tunnin aikana kovettuu.

Hellävaraisin tapa avata balsamiliitosta on liottaa linssi asetonissa parisen viikkoa, jolloin liitos hitaasti liukenee. Onnistuminen edellyttää ehdottoman tiivistä astiaa, sillä asetoni on hillittömän haihtuvaista.

Pikamenetelmä on kuumentaa lasit n. 150 asteeseen, jolloin balsami pehmenee. Kuumentaminen pitää tehdä hitaasti lämmitettävässä öljyhauteessa. Linssien erottamiseen käytetään puusta tapauskohtaisesti muotoiltavia pihtejä tai pitimiä. Menetelmä on käytönnössä aika ikävä. Savuavan kuuma öljy on tulenarkaa ja öljyinen linssi singahtaa herkästi tekijän hallinnasta. Ammattilainen tekee ennen erotusoperaatiota linssien reunaan lyijykynällä kohditusmerkit, joiden avulla uudelleenliitokseen saadan alkuperäisen kohdistus. Vanhimmissa linsseissä tällaisia kohdistusviivoja on varsin usein nähtävissä.

Noin 60-luvulla siirryttiin kahdesta tai useammasta komponentista sekoitettavaan epoksiliimaan. Tällaisia liitoksia voi yrittää purkaa samoin menetelmin kuin balsamiliitosta. Vaadittavat ajat, voimat ja lämpötilat ovat tosin suurempia.

Vajaan parin vuosikymmenen ajan linssit on  kitattu valolla kovettuvalla pikaliimanomaisella linssikitillä. Tällaisen liitoksen avaaminen kuumentamalla ei juuri onnistu. Näitä kittauksia voi yrittää huonohkolla onnistumisprosentilla avata tarkoitukseen myytävillä liuottimella, jossa linssi saa olla päiviä/viikkoja. Kyseiset aineet eivät ole mitään ruokakaupan kemikaaleja.

Osittain avautunutta, "sateenkaarilinssiä", voi yrittää avata napauttamalla. Tukeva ote toisesta puoliskosta, puukalikka toista lasia vasten ja napautus kalikkaan. Hävikkiin on syytä varautua. Linssin jäähdyttäminen pakastinkaapissa saattaa hieman haurastaa liitosta.

Jos linssit saa ehjänä irti toisistaan, pestään niistä asetonilla kitin jäännökset. Liimauksen voi tehdä rautakaupoista saatavalla valolla kovettuvalla lasiliimalla. Liimattaessa linssit tulee varmistaa tarkoin samankeskisiksi jollain pidinrakenteella. Hyvän ja ilmakuplattoman liimauksen  aikaansaaminen vaatii vakaata kättä, kärsivällisyyttä ja harjoittelua.

Mikäli linssit ovat objektiivissa soveliaassa holkissa, voidaan ne liittää optisesti pisaralla nestettä. Nesteeksi sopii haihtumaton aine, esimerkiksi glyseriini, silikoni-, ruoka-  tai moottoriöljy.

Suomessa muutama yritys tekee näitä linssien kittauksia. Operaatio on työläs ja riskialtis. Yhden tunnin työvelotuksella ei hommasta selviä, joten pelottomilla kameran kotikorjaajilla on sarkaa harrastukselle.