Kittauksen tarkoitus
Keskeinen syy kitattujen linssielementtien
yleiseen käyttöön
oli 1900-luvun puoliväliin asti heijastuksista johtuvien
valohäviöiden välttäminen.
Lasiin osuvasta valosta nimittäin heijastuu, lasin taitekertoimesta
riippuen, runsaat
4 %. Tämä heijastuva valo aiheuttaa valokuvausobjektiivissä
muista linsseistä
ja runkorakenteista edelleen heijastuessaan hajavaloa, joka
filmille päästessään
heikentää kuvan laatua. Lisäksi valon häviäminen
teki mahdottomaksi
lisätä ilmaan rajoittuvien linssipintojen määrää
linssien suunnittelulle
suotavalla tavalla.
Kittaamalla linssit optisesti yhteen
voidaan niiden rajapinnassa
tapahtuva heijastushäviö pienentää tyypillisesti
prosentin murto-osaan.
Lisäetuna on myös se, että
kitattavien pintojen
viimeistelyvaatimukset ovat tavanomaisia linssipintoja vähäisempiä.
Objektiivien kokoonpanossa oli myös
edullista käyttää
yhteenkitattuja linssipaketteja irtolinssien ja niiden vaatimien
soviterakenteiden asemesta.

Dagor -tyyppinen objektiivi,
jossa kuusi linssiä,
mutta vain neljä ilma/lasipintaa. Heijastuksista johtuva
valohäviö on noin 20
%. Kuudesta irtolinssistä koostuva systeemi läpäisisi
vain puolet valosta.
Kittauksen rajoituksia
Kittaus
oli aiemmin käsityönä tehtävä toimenpide,
joka vaati useita tarkkuutta
edellyttäviä työvaiheita. Usein optisesti kitattavilla
linsseillä on huomattavasti
toisistaan poikkeava lämpölaajenemiskerroin, mikä
rajoittaa mahdollisuutta kitata
mielivaltaisen isoja pintoja toisiinsa. Maksimihalkaisija kitattaville
linsseille on yleensä 8-10 cm.
Kittauksen materiaalit, työtavat
ja
purkaminen
Muinoin linssit kitattiin yhteen
kanadabalsamilla, joka on havupuun
pihkasta jalostettua tavaraa. Kitattaessa lämmitetylle
linssille laitetaan pisara balsamia ja toisella linssillä
puristetaan notkistuva balsami muutaman
tuhannesosamillimetrin paksuiseksi kerrokseksi. Tämän
jälkeen linssipaketti
asetetaan sitä tarkoin paikallaan pitävässä
pitimessä uuniin, jossa balsami
usean tunnin aikana kovettuu.
Hellävaraisin tapa
avata balsamiliitosta on liottaa
linssi asetonissa parisen viikkoa, jolloin liitos hitaasti
liukenee. Onnistuminen edellyttää
ehdottoman tiivistä astiaa, sillä asetoni on hillittömän
haihtuvaista.
Pikamenetelmä on kuumentaa lasit
n. 150 asteeseen, jolloin
balsami pehmenee. Kuumentaminen pitää tehdä
hitaasti lämmitettävässä
öljyhauteessa. Linssien erottamiseen käytetään
puusta tapauskohtaisesti
muotoiltavia pihtejä tai pitimiä. Menetelmä
on käytönnössä
aika ikävä. Savuavan kuuma öljy on tulenarkaa
ja öljyinen linssi
singahtaa herkästi tekijän hallinnasta. Ammattilainen tekee
ennen erotusoperaatiota linssien reunaan lyijykynällä
kohditusmerkit, joiden avulla uudelleenliitokseen saadan
alkuperäisen kohdistus. Vanhimmissa linsseissä tällaisia
kohdistusviivoja on varsin usein nähtävissä.
Noin 60-luvulla siirryttiin kahdesta
tai useammasta komponentista
sekoitettavaan epoksiliimaan. Tällaisia liitoksia voi
yrittää purkaa samoin
menetelmin kuin balsamiliitosta. Vaadittavat ajat, voimat
ja lämpötilat ovat tosin suurempia.
Vajaan parin vuosikymmenen ajan linssit
on kitattu
valolla kovettuvalla pikaliimanomaisella linssikitillä.
Tällaisen liitoksen avaaminen kuumentamalla
ei juuri onnistu. Näitä kittauksia voi yrittää
huonohkolla onnistumisprosentilla avata
tarkoitukseen myytävillä liuottimella, jossa linssi
saa olla päiviä/viikkoja. Kyseiset aineet
eivät ole mitään ruokakaupan kemikaaleja.
Osittain avautunutta, "sateenkaarilinssiä",
voi yrittää avata napauttamalla. Tukeva ote toisesta
puoliskosta, puukalikka toista lasia
vasten ja napautus kalikkaan. Hävikkiin on syytä
varautua. Linssin jäähdyttäminen pakastinkaapissa
saattaa hieman haurastaa liitosta.
Jos linssit saa ehjänä
irti toisistaan, pestään niistä
asetonilla kitin jäännökset. Liimauksen
voi tehdä rautakaupoista saatavalla
valolla kovettuvalla lasiliimalla. Liimattaessa linssit
tulee varmistaa tarkoin samankeskisiksi jollain pidinrakenteella.
Hyvän ja ilmakuplattoman liimauksen aikaansaaminen
vaatii vakaata kättä, kärsivällisyyttä
ja harjoittelua.
Mikäli linssit ovat objektiivissa
soveliaassa holkissa, voidaan
ne liittää optisesti pisaralla nestettä. Nesteeksi
sopii haihtumaton aine, esimerkiksi
glyseriini, silikoni-, ruoka- tai moottoriöljy.
Suomessa muutama yritys tekee näitä
linssien kittauksia.
Operaatio on työläs ja riskialtis. Yhden tunnin työvelotuksella
ei hommasta selviä, joten
pelottomilla kameran kotikorjaajilla on sarkaa harrastukselle.
|