Teknofokuksen IR-muovin läpäisykäyrä 2004

Tummat neliöt kuvaavat infrapunamuovin läpäisyä, vihreät ympyrät Schott RG 780 ( = Wratten 87), ( = Heliopan 5780)

Infrapunamuovin läpäisykäyrä

Yllä olevassa käyrässä tummat neliöt edustavat infrapunamuoville mitattuja läpäisyjä. Vihreät ympyrät ovat Heliopanin ir-suodattimelle 5780 mitattuja arvoja. Tämä suodatin on valmistettu käyttäen Schottin värilasia RG 780, joka arvoiltaan vastaa Wrattenin suodatinta no. 87.

Kaaviossa pystyviivojen aallonpituusväli on 10 nm.

Käyristä havaitaan, että infrapunamuovin läpäisykäyrä kulkee noin 10 nm RG 780:n aallonpituuskaistan alapuolella. IR-muovi läpäisee 50 % maksimiläpäisystään noin 765 nm:n aallonpituudella. Muovin maksimiläpäisy mitatulla alueella oli 86 %, tavanomaisella yksikerroksisella heijastuksenestokalvolla varustetulla Heliopanin suodattimella 94 %.

Infrapunakuvan tarkentamisesta

Digikameralla infrapunakuvia otettaessa saattaa kuvan epäterävyys olla aloittelijalla ongelmana. Epäterävyyteen on vaikuttamassa useita tekijöitä. Inrapunakuvauksessa on usein ongelmana valon vähäisyys, jolloin usein täydellä aukolla otetuissa kuvissa vähäinenkin virhetarkennus tulee selkeästi ilmi. Pitkien valotusten yhteydessä tärähtämisvaara on suuri, ellei kamera ole vakaasti jalustalla tai muuten tuettuna. Edelleen pitkien valotusten aikana tulee kohteen liike, kuten puiden huojunta, selkeästi ilmi.

Optisen lasin ominaisuuksista ja objektiivien suunnitteluperiaatteista johtuen infrapunaiset valonsäteet taittuvat kamerassa kauemmaksi kuin näkyvän valon aallonpituudet. Ennenvanhaan (esim. 1980-luvulla) oli objektiiveissa infrapunakuvausta varten oma tarkennuksen kohdistuspiste, johon haluttu etäisyyslukema asetettiin. Tällöin esimerkiksi lievä laajakulma kuvasi kaukana olevaa kohdetta infrapunassa terävästi kun tarkennusrengas näytti neljän metrin kuvausetäisyyttä.

Digikameroiden automaattitarkennuksella saattaa tulla infrapunaisessa ympäristössä tarkennusongelmia. Esimerkiksi lehtivihreää sisältävät kohteet ovat infrapunassa kirkkaita ja niiden vähäisen kontrastin takia automatiikalla saattaa olla vaikeaa löytää oikeaa tarkennusta. Lisäksi kennolta saatavan signaalin heikkous voi vaikeuttaa tilannetta. 

Jos digikamerassa on käsitarkennuksen mahdollisuus, kannattaa sen käyttöä infrapunakuvauksessa ainakin kokeilla. Kaukana olevasta kohteesta otetaan sarja kuvia täydellä aukolla. Ensimmäinen kuva tarkennetaan äärettömään, sitten otetaan kymmenkunta kuvaa ja hipaistaan joka otoksen jälkeen tarkennusta aavistyksen lähemmäksi. Jos tietokoneen ääressä joku muu kuin ensimmäinen kuva osoittaustuu terävimmäksi, saadaan tästä perusteita lisäkokeiluille ja tarkennuksen vaatimalle korjaukselle.

Kameraoptiikka on suunniteltu toistamaan näkyvän aallonpituusalueen asioita. Infrapunaisella alueella optiset kuvausvirheet lisääntyvät aiheuttaen kuvanmuodostukseen omia oikkujaan. Toiston laatua voi parantaa optiikkaa himmentämällä, joskaan valon vähyys ei siihen useinkaan anna tilaisuutta.