7.9.2002 klo 22.58 (15 sekunnin valotus aukolla 4, 400 ISO, Nikon D100. Kuvaa käsitelty alivalotuksen kompensoimiseksi.)

Revontulikuvaus digipokkarilla

Tämän sivun tarkoitus on antaa lukijalle teknisiä eväitä revontulien kuvaamiseen. Kohdehenkilönä on ensisijaisesti digipokkarilla taivasta tavoitteleva yön kulkija. Tämän tekstin aikaansaamisesta erityiskiitos Emma Herraselle sekä normaalikiitos Henrik Herraselle ja Jorma Koskelle. Tekstissä esiintyvät näkemykset ja arvostukset ovat monasti tulkinnanvaraisia ja lukijan on syytä kriittisesti arvioida niiden käyttökelpoisuutta ja soveltuvuutta omaan työskentelytapaansa.

Revontulikuvaukseen valmistautuminen

Kuvaajan on syytä ennalta tutustua  kameraansa ja rauhassa tutkailla sen hämäräkuvausominaisuuksia. Ota hämärässä koekuvia muutaman sekunnin vaihtelevilla valotusajoilla muutellen kameran herkkyysasetuksia ja aukkoa. Näin menetellen saat mielikuvaa kuvan kohinaisuudesta eri herkkyysasetuksilla. Muista, että kohina riippuu suuresti kameran lämpötilasta.

Revontulien esiintyessä on usein kylmää ja pimeää. Opettele siis käyttämään kameraasi pimeässä asianmukaiset käsineet kädessä. Pukeudu erityisen lämpimästi. Revontulet ovat usein parhaimmillaan vasta kolmen tunnin ulkona olon jälkeen. 

Tilaaviepien tallennusmoodien käyttö helpottaa kuvien jälkikäsittelyä, hidastaa kuvausoperaatiota ja ahmii muistia. Muistia ei voi olla liikaa. Jatkuvasti alenevat muistin hinnat tuovat asiaan helpotusta. Laadukkain vaihtoehto on tietenkin se, jos kamera tukee raakakuvan tallennusta. Tällöin jälkikäsittelyn mahdollisuudet ovat parhaat - kuvausnopeuden ja -kapasiteetin kustannuksella.

Revontulikuvat vaativat lähes aina jälkikäsittelyä. Yleensä jälkikäsittely onnistuu parhaimmin, jos kamerassa kuvan terävöinnin, kontrastin ja värikylläisyyden asetukset on asetettu mahdollisimman vähäiselle arvolle.

Pitkillä valotusajoilla auttaa valtavasti, jos kamerassa on vuotovirransuodatus, jota usein hämäävästi kohinanvaimennukseksi kutsutaan. Vuotovirtasuodatuksella otetaan joka kerta kaksi kuvaa, toinen suljin auki ja toinen suljin kiinni, jolloin vähentämällä pimeä kuva varsinaisesta kuvasta saadaan kohinaa vähennetty dramaattisesti. Jos kamera ei tätä automaattisesti tee, samaa EI voi helposti saada aikaan kuvankäsittelyohjelmassa, ellei sitten itse ota näitä pimeäkuvia ja laskeskele erotuksia. Kohinanvaimennuksen käyttö siis parantaa kuvain laatua kuvausnopeuden kustannuksella. Nykyään joissakin CMOS-kennoisissa kameroissa kohinanvaimennus tapahtuu ilman pimeäkuvan ottoa.

Kameran käytöstä

• Lataa akut täyteen. Kylmä renvontulisää heikentää akun kapasiteettia. Parhaat revontulinäytelmät saattavat kestää useita kuvaamisen arvoisia tunteja.
• Useimmissa digikameroissa on sisäinen kello. Laita se oikeaan aikaan.
• Laita kameraan valmiiksi sopivat asetukset ensimmäistä kuvaa varten. Tarkista asia.
• Jos mahdollista, totuta kamera varovasti tiukkaan talvipakkaseen. Vie se vaikka pyyhkeeseen käärittynä laukussa ulkoilmaan jäähtymään. Sama varovaisuus myös session jälkeen tuotaessa kameraa takaisin lämpimän tietokoneen ääreen.

Kuvaamistilanteessa

Käytä ensisijaisesti hidasta herkkyysasetusta. Silloin kohina on vähiten häiritsevää. Kuvasignaali on vain kaivettava kuvankäsittelyohjelmalla esiin. Kokemuksen myötä tai revontulien liiketilan edellyttäessä voi kokeilla muitakin asetuksia.

Kameran etsimestä tai lcd -näytöltä eivät revontulet välttämättä näy. Opettele suuntaamaan kamerasi ilman etsimen apua. Pidä kamera vaakasuorassa - hieman vinossa oleva horisontti tekee harrastajamaisen vaikutelman. Revontulien sijainnin salliessa ota mukaan kuva-alalle maisemaa tai tunnelmaa  jäntevöittäviä rakennelmia.

Kuvaa jalustalta. Tai järjestä muuten kamera tukevasti paikoilleen. Joidenkin kameroiden mukana tuleva infrapunalaukaisin helpottaa (ennen lumihankeen putoamistaan) kuvausoperaatiota. Vitkalaukaisun käyttö poistaa myös tärähtämisen vaaran.

Aukko täysille. Sekin on liian vähän, mutta olet kuitenkin yrittänyt parhaasi.

Käytä aina käsitarkennusta, jos sellainen kamerassa vain on. Tarkenna mahdollisimman kauas, äärettömään tai vuorenhuippusymbolien kohdalle. Automaattinen tarkennus ei fokusoi metsään, vaan yleensä paljon lähemmäs, pariin metriin, mikä pilaa isolla aukolla otettujen kuvien terävyyden. Varjelet myös näin menetellen akun kapasiteettia.

Aseta valkotasapaino päivänvalolle, jos kameran asetukset sen sallivat.

Älä käytä suodattimia. Etenkään kehnosti pinnoitettuja. Saatat nimittäin kohdata erikoisia asioita. Digikameran optiikan rakenne saattaa myös aiheuttaa joitakin vastaavia ilmiöitä.

Valota kameran mahdollisuuksien mukaan 4 - 15 sekuntia. Haarukoi ja muistele aikaisempia kokemuksiasi. Oikea valotus riippuu mm. kameran optiikasta, revontulien kirkkaudesta ja liiketilasta.

Älä turhaan käytä kameran lcd-näyttöä. Se lämmittää kameraa, lisää kohinaa ja ahmii akun kylmästä kohmeaa sähköä.  Kuvien esikatseluun LCD on korvaamaton, etenkin jos siitä saa histogrammin näkyviin. Histogrammista kun näkee hyvin, onko kuvan valotus onnistunut, vaikka pimeässä (liian) kirkkaasta LCD-näytöstä itsestään asia ei aivan valkene.

Revontulia 7./8. syyskuuta 2002

Revontulia kaupunkioloissa lokakuussa 2002

Digitaalisia revontulia syksyllä 2003

Kuvien käsittelysta

Hyvä  revontulikuva syntyy yleensä vasta kuvankäsittelyohjelmassa.

Usein väistämätön alivalotus korjautuu sävyskaalan sumeilemattomalla levittämisellä. Kuvankäsittelyohjelman oikeata levels-säätönappulaa siis surutta vasempaan.

Toistokäyrää (curves) muokkaamalla saat väreihin mehua, jopa äitelää imelyyttä. Liika on liikaa, kohtuus liian vähän!

Tyypillinen repokuva sietää varsin hyvin kuvan rakeisuutta vaimentavaa filtteröintiä. Älä kuitenkaan mene liiallisuuksiin.

Vähemmän dogmaattisen selkärangan omaaville revontulikuvat tarjoavat runsaasti askartelua. Tähdet voi helposti suodattaa omalle layerille tehostusta, ehostusta ja värien voimistusta varten. Samalla digipokkareiden hieman pehmeitä tähtipalloja voi hieman terävöittää. Revontulet on varsin helppo eristää kohinan poistoa ja taustan stilisointia varten. Urbaanista valosaasteestakin voi loihtia syvänsinisen yötaivaan.

Kameran hankinnasta

Jos olet vasta hankkimassa kameraa ja aiot kuvata revontulia, niin kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin hankintatilanteessa:

• Valovoimaa ei voi olla liikaa. f2,0 on paljon parempi kuin f4,0
• Pitkät valotusajat. Ainakin 8 sekuntia, mielellään hieman enemmän.
• Mahdollisimman laaja kuvakulma zoomin alapäässä. Revontulet leviävät usein laajalle sektorille.
• Mahdollisuus tarkentaa kamera äärettömään käsisäätöisesti.
• Kauko- tai vitkalaukaisu helpottaa tärähtämättömien kuvien aikaansaamista.
• Histogrammi auttaa suuresti valotuksen riittävyyden arvioinnissa.
• Mahdollisuus säätää käsin aukkoa ja valotusaikaa.
• Mahdollisuus asettaa käsin herkkyyden ja väritasapainon asetukset.
• Metallinen jalustakierre on paikallaan. Revontulia kuvataan jalustalta ja kylmässä. Muovinen jalustakierre ei ole tässä puuhassa kovin pitkäikäinen.